View allAll Photos Tagged jopa
Fix und Foxi / Heft-Reihe
Werbecomic / Jopa Eis
> Fix und Foxi / Rettung in der Wüste
Kauka Verlag / Pabel-Gevacur Verlag
(München / Deutschland; 1968)
ex libris MTP
Suomen kansallissoitin kantele on vahva suomalaisen kulttuurin symboli. Kantele mainitaan jo kansanrunoudessa Väinämöisen mahtisoittimena. Kantele edustaa runoutta, laulua ja soittimin esitettyä musiikkia sekä sitä kautta myös tanssia. Kanteleen perusmuotona on pidetty vähäkielistä koverrettua kanteletta, ja pitkän historian aikana siitä on kehitetty jopa nelikymmenkielisiä sähköistettyjä konserttisoittimia. Kantele on ollut tunnettu kansansoitin Baltian maissa ja Venäjällä.
Soitinrakentaja ja musiikin monitoimimies Jussi Ala-Kuha rakensi sähkökanteleen Kaustisen Kanteleverstaalla vuonna 1982. Soitin kuuluu Kansanmusiikki-instituutin soitinkokoelmaan. Useasta osasta rakennettu laatikkokantele on väriltään punaruskea ja vaaleakantinen, ja siinä 29 kieltä. Kantele on 94 cm pitkä, 36 cm leveä ja 8 cm korkea. Kanteleen rakennusmateriaaleina on käytetty puuta. Viritystapit ja kielet ovat terästä. Kantele muistuttaa peruskotikanteletta; kanteleen perä on pyöreä, ja sen tappilistasivu kaareutuu s-kirjaimen muotoisesti. Kannen ääniaukossa on kuusisakarainen aurinkokuvio, jonka aihe on saatu vanhojen kuistien koristekuvioista. Kanteleen sähköistäminen näkyy päälle päin vain kanteleen perään sijoitetuista äänenvoimakkuuden ja sävyn säätimistä ja johtoliitännästä sekä kahdeksasta kanteleen kanteen upotetusta mikrofonista.
Soitinrakentaja ja -suunnittelija Jussi Ala-Kuha (1952–2007) on vaikuttanut omalta osaltaan suomalaisten kantelemallien tuotekehittelyyn ja tehnyt merkittävän työn etenkin pienkanteleiden teollisten tuotantomallien suunnittelussa. Hän on lisäksi kouluttanut suuren joukon suomalaisia ammattilais- ja harrastelijakanteleenrakentajia. Ala-Kuha oli vetämässä mm. Kantele kouluun -hanketta, jossa lahjoitettiin kouluihin 4000 viisikielistä kanteletta. Ala-Kuha tunnettiin myös taitavana muusikkona, säveltäjänä ja sovittajana; hänen 1980-luvun alussa rakentamansa sähkökanteleet johtivatkin sähkökanteleen käytön pioneerina toimineen Salamakannel-yhtyeen perustamiseen.
Amerikkalainen sähkökitaran pioneeri Paul Tutmarc sähköisti halsualaissyntyisen Vilho Saaren kanteleen vuonna 1942 USA:ssa. Tutmarc varusti Saaren kanteleen mikrofoneilla ja vahvistimella. Saari soitti kannelta kirkossa, missä tarvittiin kanteleen äänen lisää voimaa. Vuonna 1949 esiteltiin Juhani Pohjanmiehen suunnittelema Seli Oy:n sarjatuotannossa oleva sähköisellä vahvistuksella varustettu Klaveerikantele. 1970-luvun alussa sähkökannelta soitti Paroni Paakkunainen Karelia-yhtyeessä. Sähkökanteleita 1970-80-luvuilla rakensivat mm. Carlo Bergman, Rauno Nieminen ja Olli Penttilä. Sähköistettyjen kanteleiden suurempi tuleminen tapahtui kuitenkin vasta 2000-luvun alussa.
Sähkökanteleessa tiivistyy suomalaisen perinnesoittimen määrätietoinen ja ammattitaitoinen kehittäminen hiljaisesta akustisesta tupailtojen soittimesta konserttikäyttöön kelpaavaksi moderniksi voimakasääniseksi instrumentiksi.
Keski-Pohjanmaalla soittajat eli pelimannit ovat olleet merkittäviä perinteenkantajia. He ohjasivat häät ja muut merkkitapahtumat musiikin avulla. Alueen pelimanneista on kirjallisia tietoja yli kahdensadan vuoden ajalta. Alueen kirkkaimpia tähtiartisteja oli 1800-luvulla elänyt ja Kaustisella syntynyt kantelisti Kreeta Haapasalo (1815–93), joka kelpasi esiintymään sekä ylhäisön hoveissa että rahvaan maalaistuvissa. Hän oli esimerkkinä monille myöhemmille kiertäville kansansoittajille. Erilaisia soittimia pelimannien tarpeisiin, muun muassa kanteleita, viuluja ja harmoneita, tiedetään rakennetun alueella ainakin 1800-luvulta lähtien myös ammattimaisesti. Samalla myös kehiteltiin omia soitinmalleja ja -tyylejä.
Teksti ja kuva: Suomen Kansansoitinmuseo / Kansanmusiikki-instituutti
Halusin luoda kauniista ja pehmeistä langoista sellaista pintaa, jota tekee mieli koskettaa. Minusta on myös kiinnostavaa tuoda mielessäni söpöjen ja kauniiden aiheiden ympärillä pyörivän kirjonnan aiheeksi jotain vähemmän nättiä, jopa ällöttävää. Inspiraationa toimi kasvitaide ja entisajan opetustaulut. Syntyi aihio jostain sienen kaltaisesta.
RAVINTOLA HÄMYN PIRTTI:
Parkanonkatu 29
Tänne ei turisti helposti eksy. Joku paikallinen on kuulemma sitä vastoin tullut sisään jopa polkupyörällä. Karaokessa pääsee laulamaan ja pienellä tanssilattialla tanssimaan.
Purilaat on varhainen kuljetusväline ja sen kerrotaan olleen aikanaan Suomen armeijan salainen ase.
Purilaat ovat helposti ja nopeasti valmistettavissa metsässä saatavilla olevista tarpeista. Yksinkertaisimmillaan purilaat koostuvat kahdesta pitkästä kuusipuuaisasta, jotka ovat toisesta päästä ristissä ja kahdella naulalla kiinnitettyinä. Purilaita vedettiin raahaten aisojen avulla.
Suomessa purilaita vetävä hevonen tai härkä valjastettiin yksinkertaisiin länkivaljaisiin. Aisat sidottiin rahkeilla kiinni ja yhdistettiin toisiinsa välipuilla, joihin kuorma sidottiin kiinni. Aisojen väliin voitiin kiinnittää poikkipuu, joka piti aisat hyvin erillään. Edistyneemmässä versiossa avoimeen päähän oli kiinnitetty kangas tai nahka.
Purilaiden etuja olivat helppo valmistettavuus, keveys ja kärryihin tai rekiin verrattuna parempikulkuisuus vaikeassa maastossa, esimerkiksi suoalueella.
Talvi- ja jatkosodan aikana purilaat olivat tärkeässä roolissa Suomessa. Tuohon aikaan rykmentillä oli käytössään jopa 700–1100 hevosta, mutta vain kolme ajoneuvoa: yksi auto ja kaksi moottoripyörää.
Sotilaat keksivät hyödyntää purilaita sodassa ja he kuljettivat niillä ruokaa, ammuksia ja aseita etulinjaan. Paluumatkalla purilailla kuljetettiin haavoittuneita ja kaatuneita etulinjasta pois.
---
Harjun alueella sijaitseva Hevosajoneuvomuseo Kiessi esittelee noin 100 erilaista hevosajoneuvoa kyntöaurasta ja muista työvälineistä ajelurilloihin ja kilpakärreihin. Museoidean isä Risto Rahkonen on 40 vuoden aikana koonnut hevosajoneuvoja sekä -välineitä ja vuonna 1999 museo avattiin Harjun entiseen kalustovajaan. Museon tarkoituksena on säilyttää vanhoja arjessa käytettyjä hevosajoneuvoja, välittää tietoa vanhasta hevosmiestaidosta sekä kertoa ajasta, jolloin arjen työt tehtiin hevosvoimin.
Näyttely uudistui 2017 elämykselliseksi ja tarinalliseksi kokonaisuudeksi, joka esittelee myös Harjun ja seudun historiaa!
30 km/h kattonopeus tekee ihmeitä kaupungeille. Helsinki on näyttänyt tällä saralla hyvää esimerkkiä jo pitkään, mutta monet muut kaupungit ovat viime vuosina menneet jo paljon Helsinkiä pidemmälle tekemällä kokonaisista kaupunginosista 30 km/h -alueita.
Pyöräilyn kannalta 30 km/h maksiminopeudet riittävät suurella osalla kaupungin kaduista tekemään kaduista turvallisia. Vain kaikkein vilkkaimmin liikennöidyillä kaduilla tarvitaan erillisiä pyöräväyliä autojen nopeuksien ollessa 40 km/h tai enemmän, tai automäärän ollessa esimerkiksi Mannerheimintien luokkaa.
Sen sijaan mm. asianmukaiset katumerkinnät, ylinopeuksia estävät muutostyöt ja usein jopa nopeusvalvonta antavat Helsingissä yhä odottaa itseään. Muutos tällaisten asioiden suhteen on yhä liian hidasta. Pyörä on pantava pyörimään nopeammin.
Rinnemies on syntynyt ja elänyt koko pitkän ikänsä tuntureilla.
Siksipä hän tuntee niin kaikki ihmiset kuin eläimetkin ja kaikki mahdolliset oliot siltä väliltä.
Haltijoista, peikoista ja maahisista nyt on paha mennä sanomaan, että mihin lahkoon ne kuuluvat.
Luonnonlapsena Rinnemies kuitenkin viihtyy niiden seurassa ja kaveeraa itse asiassa niitä joskus jopa enemmän kuin lajitovereitaan.
Rinnemies onkin tuttu vieras metsänpeikkojen valtakunnassa, jossa on varsinkin öisin melkoisen maaginen tunnelma!
En español la planta recibe los nombres quinua, quinoa y quínoa.
Quechua: kinua, kinuwa, kitaqañiwa, kuchikinwa, ayara, kiwicha,n. 1 qañiwa, qañawa (las tres últimas son plantas parecidas y cultivadas en Bolivia y Perú; sus granos son más pequeños y oscuros).
Aimara: tupapa supha, jopa, jupha, juira, ära, qallapi, vocal, linquiñique
Chibcha: suba, pasca
Mapudungun: dawe, sawe, chichiconwa
Set: History. Stockhausen often worked (and also spent holidays) in Finland. Article from the finnish magazine "Viikko Sanomat". (Sorry, no translation.)
Elektronimusiikin säveltäjä viihtyy savolaisessa hiljaisuudessa
(Viikko Sanomat nro. 29, 6.7.1962, s. 15.)
Joroisten Kerisalonsaari on tänä kesänä saanut harvinaisia vieraita. Kölnin Radion elektronisen studion johtaja, säveltäjä Karlheinz Stockhausen viettää tyttärineen muutaman viikon Niemelän tilan yhteydessä olevalla huvilalla ja valmistelee samalla uusinta sävellystään.
- Olen mieltynyt tähän paikkaan erikoisesti sen takia, että tämä on kaiken teknillisen vastakohta, ilman puhelinta ja radiota, kaukana valtateistä. Näin rauhallista työympäristöä ei suurkaupunki voi tarjota, kertoi Stockhausen. Hakeudun muutenkin mielelläni hiljaisiin paikkoihin ja juuri nyt on sävellystyöni sellaisessa vaiheessa, että se vaatii mitä suurinta keskittymistä. Varsinkin kaikki jaksottaiset äänet tuntuvat joskus särkevän korvat, lisäsi säveltäjä, joka näytti jo sopeutuneen varsin hyvin suomalaiseen maalaisympäristöön.
- Aivan rauhassa en sentään ole täälläkään saanut olla, sillä läheiseltä siltatyömaalta kuuluva konevasaran ääni tuotti aluksi häiriötä. Nyt sekin on onneksi lakannut kuulumasta.
Stockhausenin vuokraama huvila sijaitsee Keriselän rannalla noin kuuden kilometrin päässä Joroisten kirkolta. Kerisalonsaaren yhdistää mantereeseen pitkä järvipenger siltoineen. Saareen saapunut tulija kulkee helposti huvilan ohi, sillä se on niin tarkkaan lehtipuiden peitossa, ettei sinne löydä ilman opasta. Rauhaa kaipaava Stockhausen korjasi kohta saavuttuaan rikkoutuneen venelaiturin, joka piti tuulella melkoista kolinaa.
- Muitakin kunnostustöitä täällä piti talven jälkeen suorittaa, kertoi isäntänä toimiva tohtori Kullervo Rainio. Täytyi jopa hakea ammattimies, jotta saataisiin uunit vetämään. Nyt on päästy hyvin asumisen alkuun ja säveltäjän päiväohjelmaan kuuluu muun ohella puiden pilkkominen, joka muodostaa päivittäin kahdesti tapahtuvan rituaalin.
Kuten muistettaneen, aikoi Stockhausen ostaa viime syksynä Päijänteeltä saaren itselleen, mutta luopui myöhemmin verotussyistä hankkeestaan. Tänä kesänä hän viipyy kolmisen viikkoa Joroisissa ja luennoi sen jälkeen Jyväskylän kulttuuripäivillä. Suomesta Stockhausen matkustaa muutamiksi viikoiksi Itävaltaan.
- Mikä täällä minua eniten miellyttää? Ehkä se, että kaikki on niin pehmeän näköistä ja lempeää. Vierailemistani maista pidän eniten Suomesta ja Sisiliasta, siellä on kiehtovinta maisemien puuttomuus ja karuus, täällä taas päinvastaiset seikat. Ja molemmista maista voi löytää rauhallisia paikkoja.
Kysyttäessä, kuinka pian työssään keskeytetty säveltäjä pystyy taas jatkamaan, sanoi Stockhausen kaiken sujuvan täydellä teholla jo puolen tunnin kuluttua.
- Teen työtä mihin vuorokaudenaikaan tahansa, kello ei ole tärkeä, ainoastaan ympäristö.
Karlheinz Stockhausen on eräs maailman johtavimpia elektronisen musiikin säveltäjiä ja kokeilijoita. Elektroninen musiikki eroaa tavallisesta musiikista ennen kaikkea siinä, että sitä ei luoda eikä esitetä tavanomaisten soittimien avulla. Sävelten raaka-aineena käytetään miltei kaikkia luomakunnassa esiintyviä ääniä ja tällöin ei rajoituta pelkästään sointuihin. Aineisto ei tietenkään ole käyttökelpoista sellaisenaan eikä yhtäaikaisesti, vaan sitä muokataan ja pelkistetään elektrisen äänitystekniikan keinoilla. Se vaatii luonnollisesti hyvät teknilliset edellytykset, ja osaksi sen takia tämän taiteenalan harrastajien joukko on sangen pieni.
- Meitä on niin vähän, että kaikki tunnemme toisemme, mainitsi Stockhausen.
Nyt syntyvä teos ei kuitenkaan ole elektronista musiikkia, vaan tavanomainen sävellys orkesterille, kuorolle ja solisteille. Sen ensiesityksen on määrä tapahtua syksyllä Palermon musiikkijuhlilla. Sävellyksensä idean lähtökohtana Stockhausen pitää vuotta 1952 ja teoksen kulku liittyy ajanjaksoihin siitä eteenpäin. Hetki hetkeltä ja kohta kohdalta, kuten sen nimestäkin - Punkte - käy selville.
Yhdessä Stockhausenin kanssa on Kerisaloon saapunut toinenkin harvinainen vieras. Hän on saksalainen taiteilija Mary Bauermeister, joka nykykuvaamataiteen alaan kuuluvilla teoksillaan on saavuttanut kuuluisuutta aina Japania myöten. Suomessa vieraillessaan hän aikoo valmistaa muutamia töitään käyttäen raaka-aineena mm. puuta ja sen eri jalosteita. Myös hän luennoi Jyväskylän kulttuuripäivillä.
Mary Bauermeisterin taide eroaa selvästi sovinnaisen kuvaamataiteen linjoista. Hänen ilmaisukeinoihinsa kuuluu kaikenlaisten keinoaineiden käyttäminen haluttujen muotojen luomiseksi. Tällöin tulevat kyseeseen sementistä, keinohartsista, liimasta, puusta ja oljista valmistetut massat, joista kuviot muovaillaan erilaisille alustoille. Mary Bauermeister on opiskellut mm. Ulmin modernin taiteen korkeakoulussa, joka eroaa muista taideoppilaitoksista siinä, ettei siellä opeteta kuvaamista ja maalausta sen tavanomaisessa mielessä. Oppiaineina olevien matematiikan, fysiikan ja arkkitehtuurin perusteella laitosta voidaan pitää nykyaikaisen muotoilun korkeakouluna.
Karlheinz Stockhausen ja Mary Bauermeister ovat yhdessä luoneet Amsterdamin Stedelijk-museossa kesäkuussa avoinna olleen näyttelyn, jossa Stockhausenin musiikkia esitettiin Bauermeisterin teoksien muodostamassa ympäristössä. Molemmat taiteilijat ovat vakuuttuneita, että he pystyvät kumpikin keinoillaan ilmaisemaan samoista lähteistä alkunsa saaneita ideoita ja pyrkivät jatkuvasti kehittämään yhteistyötään.
Bonuksena vielä Ylen Elävästä arkistosta löytyvä haastattelu (04.07.1962), joka on tehty pian tämän jutun jälkeen.
Kahvi oli säännöstelyn alaisena 1939−1954, jolloin käyttöön otettiin erilaiset korvikkeet. Korvikkeita valmistettiin monenlaisista raaka-aineista, sokerijuurikkaasta, porkkanasta, paahdetusta leivästä ja jopa tammenterhoista! Aito kahvi olikin monen himoitsemaa. Pavut paahdettiin ensin brännärissä, jonka jälkeen ne jauhettiin kahvimyllyssä.
Valokuvaaja: Ville Mäkilä / TMK
ARTO KORHONEN: PYöRäRETKI - AKVARELLEJA
15.01.2016 - 07.02.2016
Pyöräretki - akvarelleja
Avajaiset to 14.1.2016 klo 17-19, tervetuloa!
Pyöräretki maalaukseen
Polkupyöriä ja pahvimukeja, monenlaisia maisemia, erilaisia tunnelmia. Arto Korhosen näyttelyssä pyöräretki toimii metaforana maailman hahmottamiselle ja haltuunotolle. Retki voi olla määrätietoinen matka jonnekin ennalta mietittyyn paikkaan, mutta usein se on uuden etsimistä ja löytämistä, eksymistä takapihoille ja unohdetuille alueille. Arto Korhonen tunnetaan vesivärimaalauksista, joita voi luonnehtia miltei fotorealistisiksi. Teosten mittakaava vaihtelee aiheen mukaan. Osa teoksista koostuu useista paperiarkeista siten että kuva muodostuu jopa seinän kokoiseksi.
Hän hyödyntää kokovaihtelun tuomaa rytmiikkaa taitavasti myös nyt. Polkupyörät on maalattu luonnolliseen kokoonsa, samoin pienet take away -kupit. Maisemien koko vaihtelee pienestä valokuvamaisesta muistosta suuriin luonnollisenkokoista näkymää ilmentäviin maalauksiin. Jokainen pyörä on erilainen. Tekijä on liittänyt niihin omia muistojaan, katsojalle ne antavat mahdollisuuden tyypittelylle. Samoin kuin vaatteet kertovat pyörät omistajastaan. Pienillä yksityiskohdilla syntyy eräänlainen muotokuva, mielikuva ihmisestä, joka pyörää käyttää.
Retkeily ja etsiminen johdattaa myös synkempiin teemoihin. Yksi näyttelyn pääteoksista on valtava maalaus pienteollisuusalueen sisäpihasta, jota rytmittävät rekat kokovalkoisine kontteineen. Lämminsävyisessä ympäristössä valkoiset kontit näyttäytyvät uhkaavina ja arvoituksellisina. Niiden sisältö ei paljastu, mutta mielikuvitus vie ajatukset valkoisiin avustusrekkoihin Ukrainan rajalla tai ihmissalakuljettajien kuolemankontteihin.
Vaikka Korhonen maalaa pääasiassa realistisen esittäviä teoksia, on joukossa muutama abstrakti väri- ja muototutkielma. Ne toimivat avaimena myös esittävien teosten muodon tulkintaan. Vaikka teosten sisältö on välillä jopa poleeminen, on muoto varsin klassinen. Korhonen on taitava värisommittelija ja hienon hienot sävyrinnastukset ovat teosten esteettinen rikkaus. Oman herkullisen lisänsä tarjoaa modernistisen abstraktin taiteen kanssa käyty dialogi. Valkoiset kontit, mustat laatikot, neliön malliset kaakelilaatat - esittävien teosten perusmuodot ovat linjassa abstraktien maalausten kanssa.
Oman käsitteellisen tasonsa tarjoavat niin sanotut kuva kuvassa tutkielmat, joissa esineen ja siitä tehdyn maalauksen välinen suhde hämärtyy, kun kuva toistuu kuvassa. Kyseessä ei ole surrealistinen kikkailu vaan maalauksen ja valokuvan suhteen käsittely maalauksen keinoin. Se tarjoaa yhden tavan katsoa Korhosen koko tuotantoa ja sen valokuvarealistisia sävyjä.
Veikko Halmetoja
Taidekriitikko
Arto Korhonen (s. 1963) on helsinkiläinen kuvataiteilija, jonka teoksia on muun muassa Kiasman, Turun taidemuseon, Sara Hildénin taidemuseon ja Helsingin taidemuseon kokoelmissa. Hän on Forum Boxin jäsentaiteilija ja pitänyt siellä yksityisnäyttelyn viimeksi vuonna 2010.
Appelsiinimehujäätä uudella padolla.
--
3.4.2013 Tulokset Ylä-Lumijärvestä otetusta herkkäliikkeistä kiintoainesta sisältäneestä aiemmasta "appelsiinimehu" vesinäytteestä:
files.stoptalvivaara.org/30/www.stoptalvivaara.org/edit/d...
Uraania, alumiinia, nikkeliä ja rautaa löytyy hälyttävän, jopa ennätyksellisen paljon. Uraania jopa 1800 mikgrogrammaa/l (!) Ylä-Lumijärven purkupaikassa. STUK:n toimenpideraja on 100 mikrogrammaa/l
Pirkkalaan valmistui vuonna 2010 Siporexista rakennettu kolmen kerroksen omakotitalo Palmroth Garden, jonka jokaisessa rakennusvaiheessa otettiin energiatehokkuus huomioon. Lämmitettyä tilaa talossa on yhteensä 560 neliötä. Talon alemmassa kerroksessa sijaitsee sauna- ja uima-allas-osasto. Sähkön kulutus on tänä vuonna talon viisihenkisellä perheellä arviolta 31 000 kWh. Vertailuna n. 100 neliöisessä sähkölämmitteisessä omakotitalossa, ilman uima-allasta, sähkönkulutus voi olla jopa 20 000 kWh.
Pirkkalaan valmistui vuonna 2010 Siporexista rakennettu kolmen kerroksen omakotitalo Palmroth Garden, jonka jokaisessa rakennusvaiheessa otettiin energiatehokkuus huomioon. Lämmitettyä tilaa talossa on yhteensä 560 neliötä. Talon alemmassa kerroksessa sijaitsee sauna- ja uima-allas-osasto. Sähkön kulutus on tänä vuonna talon viisihenkisellä perheellä arviolta 31 000 kWh. Vertailuna n. 100 neliöisessä sähkölämmitteisessä omakotitalossa, ilman uima-allasta, sähkönkulutus voi olla jopa 20 000 kWh.
Viljami Kalliokoski -museon kulkulupa liittyy vuoden 1917 marraskuussa toteutetun yleislakon tapahtumiin. Viljami Kalliokoski oli syksyllä 1917 kiertämässä Varsinais-Suomessa nuorisoseurapuhujana, kun lakko pysäytti hänen matkansa Loimaan ja Turun välille Karinaisiin. Kun marraskuun 14. päivä alkanut, viikon kestänyt lakko päättyi, Kalliokoski matkusti 22.11. junalla Loimaalle. Loimaalla lakko ei ollutkaan vielä loppunut ja siellä lakko oli jopa aiheuttanut verenvuodatusta. Kalliokoskea epäiltiin Loimaalle lähetetyksi vakoojaksi ja punakaarti pidätti hänet. Kalliokoski vietti yön pidätettynä Loimaan työväentalolla. Yön aikana häntä kuulusteltiin useamman, ja välillä komennettiin kiväärimiehet asettumaan riviin teloitusta varten. Kuulusteluissa selvisi Kalliokosken todellinen matkan tarkoitus ja hänet päästettiin vapaaksi. Vapautuksen yhteydessä Kalliokoskelle annettiin kulkulupa, jossa luki ”Herra Wiljam Kalliokoski on oikeutettu liikkumaan Loimaalla. Loimaan vallankumouskomitea 23.11.1917”. Lupaan lyötiin vielä Loimaan sosiaalidemokraattisen kunnallistoimikunnan leima.
Viljami Kalliokoski (1894–1978) oli halsualainen maanviljelysneuvos, toimittaja ja pitkän linjan poliitikko, joka toimi apulaismaatalousministerinä ja maatalousministerinä yhteensä kahdeksassa hallituksessa 1930-luvulta 1950-luvulle ulottuvalla ajanjaksolla. Kalliokoski kasvoi yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen nuorisoseuratoiminnan kautta 1910-luvulla, jolloin Suomen poliittinen kenttä oli voimakkaassa muotoutumisen tilassa. Kalliokosken ura kansanedustajana alkoi vuona 1922. Myöhemmin Kalliokoski toimi maatalousministerinä vastaten muun muassa maatalous- ja elintarviketuotannosta sekä siirtoväen asuttamisesta sotien aikana vuosina 1940–1944.
Sähköpotkulauta kulkee jopa 25 km tuntivauhtia. Suurimman mahdollisen nopeuden ajaminen ei kaupungissa ole usein mahdollista. Sovita nopeus ympäristön ja muiden kulkijoiden vauhtiin. Ennakoiva ajotapa lisää myös sähköpotkulautailijan turvallisuutta ja vähentää riskiä kaatua tai joutua onnettomuuteen.
Sen lisäksi, että sähköpotkulaudalla ajaminen vaatii kykyä havainnoida ja arvioida liikennetilanteita sekä reagoida niihin, vaatii ajaminen myös hyvää tasapainoa. Sähköpotkulaudassa on pienet pyörät, todella herkkä ohjaus ja heikko tai olematon jousitus, joten tien pinnan epätasaisuudet voivat kovassa vauhdissa olla kohtalokkaita.
Kuvassa on tasa-arvoinen risteys ja oikealta tulevaa väistetään.
Kuva: Liikenneturva / Jussi Kaakinen
Sähköpotkulauta kulkee jopa 25 km tuntivauhtia. Suurimman mahdollisen nopeuden ajaminen ei kaupungissa ole usein mahdollista. Sovita nopeus ympäristöön ja muiden kulkijoiden vauhtiin. Ennakoiva ajotapa lisää myös sähköpotkulautailijan turvallisuutta ja vähentää riskiä kaatua tai joutua onnettomuuteen.
Osoita selkeästi aikeesi risteyksissä. Muista näyttää suuntamerkkiä, kun olet kääntymässä. Jos sähköpotkulaudassa ei ole vilkkua, näytä suuntamerkki kädellä.
Pirkkalaan valmistui vuonna 2010 Siporexista rakennettu kolmen kerroksen omakotitalo Palmroth Garden, jonka jokaisessa rakennusvaiheessa otettiin energiatehokkuus huomioon. Lämmitettyä tilaa talossa on yhteensä 560 neliötä. Talon alemmassa kerroksessa sijaitsee sauna- ja uima-allas-osasto. Sähkön kulutus on tänä vuonna talon viisihenkisellä perheellä arviolta 31 000 kWh. Vertailuna n. 100 neliöisessä sähkölämmitteisessä omakotitalossa, ilman uima-allasta, sähkönkulutus voi olla jopa 20 000 kWh.
Tammikuun lopulla aurinko nousi jo aika korkealle ja se tuntui jopa lämmittävän kasvoja.
Matkalla kotiin Rinnemies kääntyi Kellostapulia ylös kivutessaan katsomaan taaksensa.
Kyllä näytti hienolta, hän hykersi tyytyväisenä, Kesänkitunturin kylki oli jälleen kerran koristeltu kauniisti!
No se puede abrir una frutería y tener aún los carteles del anterior negocio (fontanería, calefacción, gas y aire acondicionado)!
Bruguiere 1789, called the Wreath Jopas; Garland Thais, Almond shell. Nutlike in shape with brown basecolor and have some white pattern. Occurs in west Pacific, Hawaii and east Australia.
PUB RUBENS:
Opiskelijankatu 1
Jukeboksi ja biljardipöytä on kovassa käytössä. Monenlaista ohjelmaa on ollut tarjolla: Pubissa on nähty Hervantalaista elokuvataidetta, elävää musiikkia on kuultu, jopa yhteislaulua! Tosin karaokea ei täällä harrasteta. Internet-mikro on asiakkaiden käytössä. Seinälle on ripustettu tauluja, joista useimmat esittävät lihavia ihmisiä.
Pirkkalaan valmistui vuonna 2010 Siporexista rakennettu kolmen kerroksen omakotitalo Palmroth Garden, jonka jokaisessa rakennusvaiheessa otettiin energiatehokkuus huomioon. Lämmitettyä tilaa talossa on yhteensä 560 neliötä. Talon alemmassa kerroksessa sijaitsee sauna- ja uima-allas-osasto. Sähkön kulutus on tänä vuonna talon viisihenkisellä perheellä arviolta 31 000 kWh. Vertailuna n. 100 neliöisessä sähkölämmitteisessä omakotitalossa, ilman uima-allasta, sähkönkulutus voi olla jopa 20 000 kWh.
Pirkkalaan valmistui vuonna 2010 Siporexista rakennettu kolmen kerroksen omakotitalo Palmroth Garden, jonka jokaisessa rakennusvaiheessa otettiin energiatehokkuus huomioon. Lämmitettyä tilaa talossa on yhteensä 560 neliötä. Talon alemmassa kerroksessa sijaitsee sauna- ja uima-allas-osasto. Sähkön kulutus on tänä vuonna talon viisihenkisellä perheellä arviolta 31 000 kWh. Vertailuna n. 100 neliöisessä sähkölämmitteisessä omakotitalossa, ilman uima-allasta, sähkönkulutus voi olla jopa 20 000 kWh.
Ekspress Ādaži ajaa lähiliikennettä Riiasta koilliseen. Takavuosina sillä oli useita suomibusseja (taisi välillä käyttää jopa Oy Liikenne Ab:n värejä "omina väreinään"), mutta tätä kirjoitettaessa ovat Ruotsista tuodut Säfflet valttia.
Tämä on Volvo B10M-70 (YV31M3B16SA043806)/Säffle System 2000 (7997), 9/1995, tullut 2/2009, entinen Swebus 3753/HWD314 Ruotsista.
Pirkkalaan valmistui vuonna 2010 Siporexista rakennettu kolmen kerroksen omakotitalo Palmroth Garden, jonka jokaisessa rakennusvaiheessa otettiin energiatehokkuus huomioon. Lämmitettyä tilaa talossa on yhteensä 560 neliötä. Talon alemmassa kerroksessa sijaitsee sauna- ja uima-allas-osasto. Sähkön kulutus on tänä vuonna talon viisihenkisellä perheellä arviolta 31 000 kWh. Vertailuna n. 100 neliöisessä sähkölämmitteisessä omakotitalossa, ilman uima-allasta, sähkönkulutus voi olla jopa 20 000 kWh.
Vähän lisää aikaa ja ajatusta ja tämä voisi olla jopa hyvä.
//
A little bit more time and thought and this could even be good.
Pirkkalaan valmistui vuonna 2010 Siporexista rakennettu kolmen kerroksen omakotitalo Palmroth Garden, jonka jokaisessa rakennusvaiheessa otettiin energiatehokkuus huomioon. Lämmitettyä tilaa talossa on yhteensä 560 neliötä. Talon alemmassa kerroksessa sijaitsee sauna- ja uima-allas-osasto. Sähkön kulutus on tänä vuonna talon viisihenkisellä perheellä arviolta 31 000 kWh. Vertailuna n. 100 neliöisessä sähkölämmitteisessä omakotitalossa, ilman uima-allasta, sähkönkulutus voi olla jopa 20 000 kWh.
Contato com Sheila em Guarulhos -
sheila.bruyn@ gmail.com
Uma cachorra da raça Fila Brasileira já idosa, depois de uma vida toda com uma família agora esta prestes a ser jogada na rua ou a ser sacrificada.
A protetora Renata que me avisou do caso, pois a mãe dela trabalha lá. Então fui averiguar já que é pertinho da minha casa. A dona da casa viajou para o Japão e deixou aqui o filho adoslescente e dois cães... por descuido destas que estas que lá morando, um morreu atropelado. Porque era poodle toy passou por baixo do portão.E a dona que foi para o Japão deixou até tela para por no portão, mas pergunta se alguém botou ...Para o filho não ficar sozinho sua cunhada se mudou para a casa, mas deixando bem claro que não faria nada nem pelo sobrinho e muito menos pela cachorra! Segundo relato das empregadas da casa esta senhora não gosta nem de planta!!! O adolescente trabalha fora e cuida da cadela uma vez por dia, quando cuida,porque as vezes tem preguiça...
A cachorra de nome XUXA esta magra(veja as fotos) e as empregadas com pena jogam pão e um pouco de ração pelas grades do canil quando estão lá, que são apenas alguns dias da semana.
E esse rapaz filho da dona da casa também vai para o Jopão em no máximo um mês A senhora que mora na casa agora esta pressionando as empregadas para arrumar o telefone da carrocinha (CCZ) e se livrar logo da XUXA!
E se a carrocinha não vier buscar ela disse que solta na rua e pronto e morre atropelada mesmo (a rua é muito movimentada e tem uma Transportadora bem em frente).
Consegui autorização para entrar porque disseram para a Sra que iam pessoas ver a cachorra para arumar um dono.
A Xuxa é uma boa cachorra, mas com porte de impor respeito. Esta raça é conhecida para guarda.
Infelizmente estamos absolutamente lotadas! Alguém para dar ao menos um lar temporário?
Alguém especial para adotar esta cadela e dar um finzinho de vida digno a ela?
O caso é urgente.
Parece que ganhamos um tempo, mas podem joga-la na rua a qualquer momento.
Sheila
Protetora- Guarulhos
protetoras.multiply .com