Collègues de flirt #travail #bureau #desk #openspace #fauteuil #chaise #postip #collègue #coeur #love #amour #drague #collage #lyonarty

Vista general de la muestra.

Tekijä:Gunnar Finne (1886 - 1952)

Teos:Säästäjä

Sijainti:Fabianinkatu 19, Kaartinkaupunki

Kortteli no:47

Vuosi:1942

Koristetaiteilijain liitto Ornamo, johon myös Gunnar Finne kuului lisäsi arkkitehtien ja kuvanveistäjien yhteistyömahdollisuuksia. Talon suunnitelleen Antero Pernajan ja Gunnar Finnen välinen yhteistyö on ollut tuloksekasta. Postipankin pääkonttorin kellertävä julkisivu ja kohokuvan materiaali sointuvat saumattomasti yhteen. Reliefin koko ja sijainti kaartuvassa kulmassa ovat vaatineet tarkkaa harkintaa kummaltakin osapuolelta.

Gunnar Finnen klassismiin viittaavaa tyyliä on sanottu tyylitellyksi ja arkkitehtuurimaiseksi. Veistoskoristelun hienovarainen soinnuttaminen arkkitehtuuriin ja hänen kokonaisvaltainen näkemyksensä tuottivat paljon tilauksia ja yhteistyötarjouksia arkkitehtien parissa. Säästäjä -reliefissä on kuvattu ihmisiä keräämässä fantasiamaailmasta kasvaneesta puusta itselleen elantoa. Hahmot on asetettu sommitelmallisesti puun ympärille, siten että syntyy sidos myös suhteessa katsojaan. Selin oleva figuuri viittaa tilan jatkuvan kuvan sisään, mutta myös meidän ulottuvuuteemme. Hahmojen muotoilu on selväpiirteistä, mutta myös painavaa. Varsinkin reliefissä oleva nainen tuo mieleen ranskalaisen taidemaalarin Fernand Légerin (1881-1955) raskaspiirteiset ja geometrisista perusmuodoista muokatut ihmishahmot.

Reliefin materiaali on keramiikkaa ja se on valmistunut vuonna 1942.

- teostiedot lainattu Helsingin kaupungin taidemuseon sivuilta .

"RETRASO EMOCIONAL" es el nombre de la exposición que nunca existió. Aquí se pueden apreciar algunas piezas creadas por Agustín "Retrazado" Guerrero entre los años 2003 y 2007. En la muestra hay trabajos hechos a mano con diversas técnicas (pintura, bolígrafo, fotoduplicación, fotografía y colages).

Enjoy!

Yo soñaba con ser astronauta,

como los de la TV.

Pero la vida me dejó en la tierra,

anclado al suelo, desnudo,

recorriendo caminos planos

y buscando siempre el horizonte.

De vez en cuando vuelo,

me acerco al cielo, al sol

e intento pensar como un niño.

Yo no se si eso será

una forma de seguir soñando,

pero no me importa ya,

porque hoy presiento que floto,

que voy navegando el espacio.

Me siento al verte, desde arriba,

como un marinero de astros,

como un niño astronauta.

Stephi giving some gifts to children (i bought some pencils and postips for the 3er graders, and candies for the 2nd. graders)

Mi niña me lleno de postip mi coche