Raastanharju
Lapissa tyypillinen teräväharjainen ja jyrkkärinteinen harju, jonka korkeus on n. 20 - 35 mertriä. Tällaisissa harjuissa on aines yleensä karkeaa, kivistä soraa ja hiekkaa, paikoin esiintyy jopa pintalohkareikkoja, jotka ovat muodostuneet rinteiden alaosiin vyöryneistä kivistä ja lohkareista. Rinteet ovat siis usein lepokulmassa. Tämä osoittaa, että harju on syntynyt supra-akvaattisissa olosuhteissa. Lapissa on paikoin perääntyvän jäätikön eteen patoutunut jääjärviä, joten subakvaattisetkin olosuhteet ovat mahdollisia korkeimman rannan (merellisen) yläpuolella.
Lajittunutta ainesta ei ole levinnyt kovin laajalle harjun ympäristöön. Muutamin paikoin tämä harju on jakaantunut kahteen rinnakkaiseen selänteeseen, joiden väliin jää muutaman sadan metrin mittainen notko. Noin 1,5 km tiestä länteen harjun ylittäessä matalan harjanteen on harjun tilalla syvä eroosiouoma, johon ei kerrostumista ole tapahtunut. Tämäkin piirre on yleinen Lapin harjuille: eroosio- ja akkumulaatioalueet vuorottelevat. Joissakin harjuissa saattaa olla jopa runsaammin eroosiota kuin akkumulaatiota (pituussuunnassa). Harjun kerrostumisen jälkeen syntyi jäätikkövirran kujettamasta aineksesta harjun pohjoispuolelle pieniä delttamaisia terasseja; mahdollisesti harjun taakse patoutui pieni jääjärvi, johon jäätikköjoen kuljettama aines kerrostui harjun historian viime vaiheessa (Raimo Kujansuu).
Raastanharju
Lapissa tyypillinen teräväharjainen ja jyrkkärinteinen harju, jonka korkeus on n. 20 - 35 mertriä. Tällaisissa harjuissa on aines yleensä karkeaa, kivistä soraa ja hiekkaa, paikoin esiintyy jopa pintalohkareikkoja, jotka ovat muodostuneet rinteiden alaosiin vyöryneistä kivistä ja lohkareista. Rinteet ovat siis usein lepokulmassa. Tämä osoittaa, että harju on syntynyt supra-akvaattisissa olosuhteissa. Lapissa on paikoin perääntyvän jäätikön eteen patoutunut jääjärviä, joten subakvaattisetkin olosuhteet ovat mahdollisia korkeimman rannan (merellisen) yläpuolella.
Lajittunutta ainesta ei ole levinnyt kovin laajalle harjun ympäristöön. Muutamin paikoin tämä harju on jakaantunut kahteen rinnakkaiseen selänteeseen, joiden väliin jää muutaman sadan metrin mittainen notko. Noin 1,5 km tiestä länteen harjun ylittäessä matalan harjanteen on harjun tilalla syvä eroosiouoma, johon ei kerrostumista ole tapahtunut. Tämäkin piirre on yleinen Lapin harjuille: eroosio- ja akkumulaatioalueet vuorottelevat. Joissakin harjuissa saattaa olla jopa runsaammin eroosiota kuin akkumulaatiota (pituussuunnassa). Harjun kerrostumisen jälkeen syntyi jäätikkövirran kujettamasta aineksesta harjun pohjoispuolelle pieniä delttamaisia terasseja; mahdollisesti harjun taakse patoutui pieni jääjärvi, johon jäätikköjoen kuljettama aines kerrostui harjun historian viime vaiheessa (Raimo Kujansuu).