sirpa.a.karkkainen
Simberg - Vanhankaupungin koski 15.06.2021
Simberg ( a leaf of alder tree and chalk)
Katso video - Look the video:
vimeo.com/manage/videos/574357061
Suomen kuvataiteilijoista yksi minulle rakkaimmista on Hugo Simberg. Aikana, jolloin mahtipontista kansallisromantiikkaa suosittiin, ja teosten koot olivat suuria ja näyttäviä, Hugo Simberg maalasi vesivärein pieniä postikortin kokoisia akvarelleja. Aiheetkin olivat kovin kaukana mahtipontisista ja ylevöittävistä. Simbergin teoksissa arkinen piru tulee ja noutaa vastasyntyneen, Halla henkii kuolemaa keskellä suopeltoa ja luurangot hoivaavat lääkeyrttejä Kuoleman puutarhassa.
Suurin yllätys minulle kuitenkin koitti, kun näin luonnossa Simbergin kuvaaman notkolatvaisen kuusen. Olin pitänyt sitä kuvittajan omana keksintönä, joka alleviivaa melankolisten tapahtumien sielunmaisemaa. Mutta ei! Kuusi on tosiaan olemassa. Sen nimi on surukuusi, latinaksi picea abies pendula. Surukuusella on ympäri maailman paljon sukulaisia, joilla kaikilla on sama alaspäin notkuva latva sekä masentuneen ihmisen ryhti.
Lepänlehteen ilmiintynyt hahmo on sekin simbergiläisittäin pieni, outo ja käsittämätön. Niille, joita kiinnostaa kokeilla lehdelle maalaamista, suosittelen kärsivällisyyttä. Puiden lehdet ovat alituisessa liikkeessä ja tarkan kuvan saaminen on työn ja tuskan takana.
Mutta kauniinpaa valoa kuin lehvästössä on, saa hakemalla hakea.
Simberg - Vanhankaupungin koski 15.06.2021
Simberg ( a leaf of alder tree and chalk)
Katso video - Look the video:
vimeo.com/manage/videos/574357061
Suomen kuvataiteilijoista yksi minulle rakkaimmista on Hugo Simberg. Aikana, jolloin mahtipontista kansallisromantiikkaa suosittiin, ja teosten koot olivat suuria ja näyttäviä, Hugo Simberg maalasi vesivärein pieniä postikortin kokoisia akvarelleja. Aiheetkin olivat kovin kaukana mahtipontisista ja ylevöittävistä. Simbergin teoksissa arkinen piru tulee ja noutaa vastasyntyneen, Halla henkii kuolemaa keskellä suopeltoa ja luurangot hoivaavat lääkeyrttejä Kuoleman puutarhassa.
Suurin yllätys minulle kuitenkin koitti, kun näin luonnossa Simbergin kuvaaman notkolatvaisen kuusen. Olin pitänyt sitä kuvittajan omana keksintönä, joka alleviivaa melankolisten tapahtumien sielunmaisemaa. Mutta ei! Kuusi on tosiaan olemassa. Sen nimi on surukuusi, latinaksi picea abies pendula. Surukuusella on ympäri maailman paljon sukulaisia, joilla kaikilla on sama alaspäin notkuva latva sekä masentuneen ihmisen ryhti.
Lepänlehteen ilmiintynyt hahmo on sekin simbergiläisittäin pieni, outo ja käsittämätön. Niille, joita kiinnostaa kokeilla lehdelle maalaamista, suosittelen kärsivällisyyttä. Puiden lehdet ovat alituisessa liikkeessä ja tarkan kuvan saaminen on työn ja tuskan takana.
Mutta kauniinpaa valoa kuin lehvästössä on, saa hakemalla hakea.