joseffakeh
Sendai yöllä
Ensimmäinen ilta ulkona
Oli lauantai ja päätimme viettää koko päivän Sendain keskustassa ja illalla nauttia paikallista tunnelmaa. Sendai on 1.2 miljoonan ihmisen kaupunki ja aika pieni Japanin mittakaavassa, mutta iloksemme keskusta on noin 5 kertaa Helsingin keskustan kokoinen ja arkkitehtuuri on paljon tiiviimpää. Kävelimme ympäri keskustaa ja löysimme kauppa kävelykadut. Kauppoja on kävelykadulla 2km:n verran putkeen ja jokaiselle löytyy jotain. No eihän elämä olisi mitään ilman orientaalia makuelämystä, joten tuuppasimme sisään paikalliseen ravintolaan ja kun kaikki tekstit ovat katakanoilla niin eikun arpomaan kolikolla ruokia :D Onni oli osaltaa läsnä ja osaltaan ei. Lämpimät pääruuat olivat oikein maukkaita liha-annoksia, mutta lisukkeet olivat hieman arvelluttavia. Itse sain raakaa nieriää ja gulva tahnaa, joka ei oikein ollut mun juttu. Petri oli kyl kova poika kun upposi jokin niin kuvottavan näköinen geelipallo. Lisäksi tuli wasabia joka on piparjuuritahnaa ja aika tiukkaa kamaa olikin. Onneksi nälkä lähti ja jokainen vuorollaa kävi vessassa, mikä olikin aikamoinen kokemus. Ovissa oli vain japaninkielen merkkejä eli katakanoja, joten arvoimme kumpi oli miesten ja kumpi naisten vessa. No minähän olin iloisesti naisten vessassa. Tämä selvisi myöhemmin sitten. Mutta huvittavinta oli että japanissa länsimaiset vessat ovat elektronisesti ohjattuja. Kun istunnolle menee niin istuimessa on lämmitys, joka on oikein mukava. No kun istunto on loppu niin seuraava nappi käynnistää budoaarin eli pieni pilli siirtyy pyllyn alle ja armoton vesitykitys alkaa suoraan sulkijalihakseen yllättävän kovalla voimalla. Voin sanoa, että tuohon pelästyy aluksi melkoisesti. No sitten odottelin aikani ja 4 minuutin jälkeen tajusin, että samainen nappula myös lopettaa ruikkimisen. Kyllä poikia tuo ominaisuus nauratti, hysteerinen nauru jatkui pöydässä vielä ainakin 30 minuuttia.
Ilta jatkui sitten ravintola käynnillä, missä löysimme hienon japanilaisen asian kuin nomihoodai, joka tarkoittaa, että parin tunnin ajan saa juoda jollain rahasummalla niin paljon kuin jaksaa. Yleensä tuo hinta on noin 1500yeniä joka on noin 10e. Siellä upposi sitten kaksinkäsin aikamoinen määrä juomaa ja jutut alkoivat härskiintyä ja vilkastua. Sitten yhtäkkiä tarjoilija pyysi meitä tilaamaan ruokaa, joka selvisi sen jälkeen kun soitimme Artolle, joka japaniksi kysyi tarjoilijalta että mitä tämä tahtoi. noh selvisi että kun juo jossain niin tapana on myös syödä jotain. Tilasimme sitten perunoita pöytään.
Nomihoodain jälkeen pienessä siivussa pojat talsivat sitten nurkan taakse johonkin pikkubaariin ottamaan ”yhdet” ja siellä istuimme ja joimme oluet. Yhtäkkiä baarimikko oli valmistanut meille jotain kurkkujuttuja ja salaattia ja iloisesti söimme ne ja yllätys yllätys niistä perittiin maksua sitten. Vieressämme istui noin 40v nainen joka aivan härskisti osti meille juotavaa ja jutteli japaniksi meille ja me puhuimme hänelle englantia. kukaan ei ymmärtänyt häntä eikä hän meitä mutta naurettiin kuin pikkupojat. Hulluja nuo japanilaiset. Petri näki tilaisuuden ja iski baaritarjoilijaa, joka ei MYÖSKÄÄN osannu englantia. Petri sanoi tarjoilijalle ” you are beautiful” ja tämä iloisesti nyökytteli. Se oli rakkautta ensisilmäyksellä. Mutta kielimuuri kielimuuri ja siihen se sitten jäi. Perussetti.
Tästä ylihintaisesta pikkubaarista mistä tuo härski pikkumuikku peri meiltä sikahinnat jatkettiin sitten kohti Sendain rautatieasemaa, missä kaupasta haettiin sitten muutamat keijot ja hengailtiin siinä sitten asemalla birua (soppaa) otellessa. Kyllä paikalliset ihmettelivät kun hullut suomalaiset dokasivat ja tekivät kuperkeikkoja julkisilla pakoilla. Mutta yllätys oli, että jotkin japanilaiset tytöt olivat iskeneet silmänsä meihin ja tulivat juttelemaan ja osasivat jopa vähän englantia. Noh alku herutus iskuyritysten jälkeen tytöt lämpesivät, mutta sitten Matti jäädytti koko homman ja tuli päissään selittämään omasta community and trends aiheestaa ja kysyi tytöiltä facebook osoitetta. MATTI EI NÄIN :D Noh Matti tinkasi siinä noin kolme varttia ja sai sitten jonkin feikki osoitteen.
Junamatka takasin kämpille meni rattoisasti junassa mölyten ja kun kaikki paikalliset ovat junassa aina hiljaa niin kyllä me niitten kääpiöitten puolesta mölyttiin sitten. Noh käytiin kotipuolessa hakemassa 2 litran Nikka whiskyleka ja alettiin ottaa uutta nousua. Ja eksyttiin sellaseen itsepalvelu hotelliin, missä piti painaa hotellli huoneen kuvaa ja maksu oli jälkikäteen. Tosin kyllähän me omille kämpille mentiin nukkumaan, mutta ajatus oli että hotelli näytti niin porttolalta, että oli pakko ottaa selvää. Ei ollut. Aamulla sitten herätys klo 7 hyi s*******a.
Sendai yöllä
Ensimmäinen ilta ulkona
Oli lauantai ja päätimme viettää koko päivän Sendain keskustassa ja illalla nauttia paikallista tunnelmaa. Sendai on 1.2 miljoonan ihmisen kaupunki ja aika pieni Japanin mittakaavassa, mutta iloksemme keskusta on noin 5 kertaa Helsingin keskustan kokoinen ja arkkitehtuuri on paljon tiiviimpää. Kävelimme ympäri keskustaa ja löysimme kauppa kävelykadut. Kauppoja on kävelykadulla 2km:n verran putkeen ja jokaiselle löytyy jotain. No eihän elämä olisi mitään ilman orientaalia makuelämystä, joten tuuppasimme sisään paikalliseen ravintolaan ja kun kaikki tekstit ovat katakanoilla niin eikun arpomaan kolikolla ruokia :D Onni oli osaltaa läsnä ja osaltaan ei. Lämpimät pääruuat olivat oikein maukkaita liha-annoksia, mutta lisukkeet olivat hieman arvelluttavia. Itse sain raakaa nieriää ja gulva tahnaa, joka ei oikein ollut mun juttu. Petri oli kyl kova poika kun upposi jokin niin kuvottavan näköinen geelipallo. Lisäksi tuli wasabia joka on piparjuuritahnaa ja aika tiukkaa kamaa olikin. Onneksi nälkä lähti ja jokainen vuorollaa kävi vessassa, mikä olikin aikamoinen kokemus. Ovissa oli vain japaninkielen merkkejä eli katakanoja, joten arvoimme kumpi oli miesten ja kumpi naisten vessa. No minähän olin iloisesti naisten vessassa. Tämä selvisi myöhemmin sitten. Mutta huvittavinta oli että japanissa länsimaiset vessat ovat elektronisesti ohjattuja. Kun istunnolle menee niin istuimessa on lämmitys, joka on oikein mukava. No kun istunto on loppu niin seuraava nappi käynnistää budoaarin eli pieni pilli siirtyy pyllyn alle ja armoton vesitykitys alkaa suoraan sulkijalihakseen yllättävän kovalla voimalla. Voin sanoa, että tuohon pelästyy aluksi melkoisesti. No sitten odottelin aikani ja 4 minuutin jälkeen tajusin, että samainen nappula myös lopettaa ruikkimisen. Kyllä poikia tuo ominaisuus nauratti, hysteerinen nauru jatkui pöydässä vielä ainakin 30 minuuttia.
Ilta jatkui sitten ravintola käynnillä, missä löysimme hienon japanilaisen asian kuin nomihoodai, joka tarkoittaa, että parin tunnin ajan saa juoda jollain rahasummalla niin paljon kuin jaksaa. Yleensä tuo hinta on noin 1500yeniä joka on noin 10e. Siellä upposi sitten kaksinkäsin aikamoinen määrä juomaa ja jutut alkoivat härskiintyä ja vilkastua. Sitten yhtäkkiä tarjoilija pyysi meitä tilaamaan ruokaa, joka selvisi sen jälkeen kun soitimme Artolle, joka japaniksi kysyi tarjoilijalta että mitä tämä tahtoi. noh selvisi että kun juo jossain niin tapana on myös syödä jotain. Tilasimme sitten perunoita pöytään.
Nomihoodain jälkeen pienessä siivussa pojat talsivat sitten nurkan taakse johonkin pikkubaariin ottamaan ”yhdet” ja siellä istuimme ja joimme oluet. Yhtäkkiä baarimikko oli valmistanut meille jotain kurkkujuttuja ja salaattia ja iloisesti söimme ne ja yllätys yllätys niistä perittiin maksua sitten. Vieressämme istui noin 40v nainen joka aivan härskisti osti meille juotavaa ja jutteli japaniksi meille ja me puhuimme hänelle englantia. kukaan ei ymmärtänyt häntä eikä hän meitä mutta naurettiin kuin pikkupojat. Hulluja nuo japanilaiset. Petri näki tilaisuuden ja iski baaritarjoilijaa, joka ei MYÖSKÄÄN osannu englantia. Petri sanoi tarjoilijalle ” you are beautiful” ja tämä iloisesti nyökytteli. Se oli rakkautta ensisilmäyksellä. Mutta kielimuuri kielimuuri ja siihen se sitten jäi. Perussetti.
Tästä ylihintaisesta pikkubaarista mistä tuo härski pikkumuikku peri meiltä sikahinnat jatkettiin sitten kohti Sendain rautatieasemaa, missä kaupasta haettiin sitten muutamat keijot ja hengailtiin siinä sitten asemalla birua (soppaa) otellessa. Kyllä paikalliset ihmettelivät kun hullut suomalaiset dokasivat ja tekivät kuperkeikkoja julkisilla pakoilla. Mutta yllätys oli, että jotkin japanilaiset tytöt olivat iskeneet silmänsä meihin ja tulivat juttelemaan ja osasivat jopa vähän englantia. Noh alku herutus iskuyritysten jälkeen tytöt lämpesivät, mutta sitten Matti jäädytti koko homman ja tuli päissään selittämään omasta community and trends aiheestaa ja kysyi tytöiltä facebook osoitetta. MATTI EI NÄIN :D Noh Matti tinkasi siinä noin kolme varttia ja sai sitten jonkin feikki osoitteen.
Junamatka takasin kämpille meni rattoisasti junassa mölyten ja kun kaikki paikalliset ovat junassa aina hiljaa niin kyllä me niitten kääpiöitten puolesta mölyttiin sitten. Noh käytiin kotipuolessa hakemassa 2 litran Nikka whiskyleka ja alettiin ottaa uutta nousua. Ja eksyttiin sellaseen itsepalvelu hotelliin, missä piti painaa hotellli huoneen kuvaa ja maksu oli jälkikäteen. Tosin kyllähän me omille kämpille mentiin nukkumaan, mutta ajatus oli että hotelli näytti niin porttolalta, että oli pakko ottaa selvää. Ei ollut. Aamulla sitten herätys klo 7 hyi s*******a.